Oregon, Washington, Kalifornia

Matkamme toiseksi viimeinen lento kesti noin yhdeksän tuntia, minkä jälkeen olimmekin toistamiseen Yhdysvaltojen maaperällä. Tällä kertaa kaupunki oli legendaarinen San Francisco, missä rajamuodollisuudet sujuivat Los Angelesin kenttään verrattuna erittäin sujuvasti. Suunnitelmana oli ottaa auto ja ajaa mahdollisimman nopeasti pois kaupungista kohti Oregonia ja Portlandin kaupunkia, sillä Portlandissa meitä odotti ystävä ja ilmainen majapaikka. Tiesimme palaavamme San Franciscoon myöhemmin, joten emme edes harkinneet kaupunkiin tutustumista sillä kertaa.

Lentokentältä kävimme noutamassa etukäteen varatun vuokra-auton, jolla oli tarkoitus ajaa riittoisa 12 tunnin ajomatka San Franciscosta Portlandiin. Yllätyksenä meille kuitenkin ilmoitettiin autoa noudettaessa, että emme saisi vuokra-autoa, jonka olimme toivoneet. Sen sijaan saimme hiukan paremman auton, yhden tämän hetken isoimmista amerikkalaisista henkilöautoista, Ford Crown Victorian, joka on varmasti monelle ulkonäöllisesti tuttu tv-sarjoista ja elokuvista poliisiautona tai taksina. Se on perinteinen laivamainen, hitaasti lipuva ja keinuva jättiläinen, jossa etupenkkeinä oli nahkaiset, lähes sohvatuolin kokoiset istuimet käsinojilla. Ei ollut pelkoakaan etteivätkö tavaramme olisi mahtuneet kevyesti tämän auton konttiin, sillä sinne olisi mahtunut luultavasti kolme ihmistäkin helposti, joten tilaa meille ja tavaroillemme oli ruhtinaallisesti. Matkamme Amerikassa alkoi siis erittäin leppoisissa tunnelmissa.

San Franciscosta selvittiin yllättävän nopeasti, kaupungin läpi kun kulkee monikaistainen moottoritie, mikä itsessään on jo aika ällistyttävää suomalaisittain ajatellen. Myös kaksikerroksinen ja niin ikään monikaistainen Bay Bridge -silta oli osoitus siitä, kuina Amerikassa kaikki on vähän suurempaa. Itse valtiokin on niin käsittämättömän suuri, että osavaltiosta toiseen joutuu ajamaan Suomen pituuden verran. Sellainen ajomatka on lentokoneyön jälkeen niin rasittava, että kuskin oli otettava eräällä levähdyspaikalla puolen tunnin tehotorkut ja kuskinvaihdoksen jälkeen matka jatkui jälleen. Mainittakoon myös, että lämpötila aurinkoisessa Kaliforniassa oli suhteellisen sopivan Perun lämpötilan jälkeen järkyttävä, noin 40 astetta, mutta onneksi laivassamme oli myös tehokas ilmastointi.

Kaliforniassa maisemat olivat lämpötilan mukaiset, eli hiukan kuivahtavat, mutta luonto muuttui vehreämmäksi ja kumpuilevammaksi mitä lähemmäs Oregonin rajaa päästiin. Näkymät lähes aavikkomaisesta kuivuudesta metsien vehreyteen ja vuoristojen karuuteen tekivät vaikutuksen, sillä jos yhden osavaltion sisällä voi olla niinkin erilaista, olisi edessämme oleva koko mantereen halki kulkeva automatka todennäköisesti erittäin upea kokemus. Varsinkin silloin jos tulevan automme radio toimisi paremmin kuin vauvansinisessä Crown Victoriassamme, sillä saimme kuuluviin lähes ainoastaan kantria tai gospel-musiikkia soittavia kanavia ja nekin kanavat lakkasivat kuulumasta yleensä muutaman kappaleen jälkeen.

Portlandiin päästiin tavoiteaikataulusta kolmatta tuntia myöhässä, sillä pimeän tultua taistelu väsymystä vastaan oli rankkaa ja jouduimme pysähtelemään usein vaikka kuskiakin vaihdettiin välillä. Onnistuimme myös juuttumaan illalla liikenneruuhkaan, mikä johtui ikävästä pullonkaulatietyöstä, jossa 3-kaistainen moottoritie kulki vain yhdellä kaistalla ja sillä pätkällä kaistaan liittyi vielä kaksi liittymää. Tie ei voi paljoa pahemmin olla enää tukossa, sillä olimme ruuhkassa reilun tunnin ja pääsimme kilometrin verran eteenpäin. Jännitystä elämään toi myös se, että olimme ottaneet Googlesta reittiohjeet, jotka eivät meille jostain syystä oikein auenneet ja saimme kokea seikkailun yöllisessä Portlandissa. Onneksi paikallinen oppaamme, Cassy, oli kuitenkin vielä hereillä ja saimme ohjeita miten löytää oikea talo pimeässä Yhdysvaltojen 29. suurimmasta kaupungista ja pääsimme lopulta reilun 14 tunnin ajomatkan ja lämpöisen vastaanoton jälkeen nukkumaan luksukselta tuntuneelle ilmapatjalle.

Aamulla koimme yhdysvaltalaisen vieraanvaraisuuden, sillä saimme osallistua ystäväporukan aamupalle ja viimeistään se sai pitkän ajomatkan unohtumaan. Saimme nauttia perinteisen ja tuhdin aamupalan, johon kuului pekonia, makkaraa, munakasta, paahtoleipää, vohvelia ja siirappia. Kylläisinä lädimme Cassyn kanssa sulattelemaan kaloripommejamme läheiseen puistoon, jossa aloimme jo suunnitella reittiä takaisin etelään, sillä meille oli hankittu jalkapalloliput San Josen ja Portlandin väliseen jalkapallo-otteluun. Karttoihin emme kuitenkaan jaksaneet keskittyä, vaikka nekin levitettiin nurmelle, mutta saimme aikaan jonkinlaisen suullisen suunnitelman. Aivotyötä enemmän kiinnosti rentoutuminen ja päätimmekin lähteä eräälle joelle Washingtonin osavaltion puolelle uimaretkelle.

Takaisin tullessa pysähdyttiin Walmartissa, joka on Tarjoustalon kaltainen, todella suuri ja edullinen kauppa, josta löytää mitä vain ja suhteellisen halvalla. Jännittävintä kaupassa oli ovella vastassa oleva työntekijä, jonka työ on toivottaa asiakkaat tervetulleeksi kauppaan.  Samalla saatiin pari muutakin kokemuskärpästä yhdellä iskulla, sillä vieressä oli ravintola, josta sai sorbetin kaltaista, makeaa jääjogurttia, mikä maistui todella hyvälle aurinkoisen rantapäivän jälkeen. Lisäksi bongasimme drive-in pankkiautomaatin, eli autosta ei tarvitse poistua edes pankkiasioinnin ajaksi. Kuulimme myös, että jossain osavaltiossa on autokaistabaareja! Oregonissa ei lain mukaan saa olla alkoholipakkausta kuskin lähellä (ts. alkoholia ei saa nauttia autossa vaikkei ajaisikaan ja suljetutkin alkoholijuomat tulee kuljettaa takarontissa) ja toisaalla saa ajaa autolla ostamaan päihdyttäviä juomia muovimukeissa. On myös hyvin hämmentävää sääntökuuliaiselle suomalaiselle, että ainakin Oregonissa ja Kaliforniassa saa kääntyä oikealle, vaikka palaa punainen valo ja jossain se on taas sakoilla rangaistava teko. Yhdysvalloista  ”hankalan” matkailumaan tekeekin eri osavaltioiden välillä olevat erilaiset lainsäädännöt.

Seuraavan päivän tavoite oli tutkia Portlandin ympäristöä ja otimme suunnaksemme läheisen hiihtokeskuksen, sillä olimme törmänneet tietoon, että kyseisessä paikassa on kuvattu Hohto-elokuvan ulkokohtaukset. Ajomatkaa ei ollut kaupungin sykkeestä kuin parisen tuntia ja maisemat komistuivat, mitä lähemmäs hiihtokeskusta pääsimme. Timberline Lodge sijaitsee Oregonin korkeimman ja lumihuippuisen vuoren kupeessa. Yllätykseksemme siellä oli vielä laskettelukausi meneillään, vaikka kesä oli kuumimmillaan. Emme voineet kuin ällistellä miten lähes 30 asteen helteessä voidaan vielä lasketella, mutta myöhemmin kuulimme, että vuorella on jäätikkö, josta lohkotaan paloja ja tehdään lunta, mikä mahdollistaa läpi vuoden kestävän kauden. Timberline Lodge oli massiivinen ja upea hotelli, mutta elokuvan tunnelmaa se ei ainakaan näin kesällä hehkunut ja nautimmekin enemmän eräästä hotellin ravintolasta. Pois lähtiessämme tapasimme myös todella suloisen Tikun ja Takun rodun edustajan eli Chipmunkin. Pieni, raidallinen orava oli todella kesy ja ravasi häntä pystyssä ympärillämme pitkän aikaa välillä tuijotellen nappisilmillään hurmaavasti. Ei ollut hotelli enää kuvatuin kohde ulkosalla, kun oravan show oli käynnissä.

Yhden päivän retken teimme myös Oregonin pohjoispuolella sijaitsevaan Washingtonin osavaltioon ja tarkemmin sanottuna Seattleen. Ajomatka Portlandista  Seattleen on noin kolmisen tuntia. Kaupunkiin emme ehtineet juurikaan tutustumaan, vaan matkustimme pohjoiseen tapaamaan Kanadassa asuvia sukulaisia. Oli kyllä ihana nähdä ja tutustua, terveisiä vain Salmelle ja M-L:lle! Lounaan ja kuulumisten  vaihtelun jälkeen kävimme vielä puistossa ottamassa ryhmäpotretteja, minkä jälkeen piti jälleen lähteä Oregonia kohti. Ajoimme vielä Seattlen keskustaan kohti Pipe marketia, mikä on monen korttelin alueelle levittäytynyt markkina-alue. Jumiuduimme matkalla työmatkaliikenteeseen ja päästessämme Pipe marketille oli kello viisi yli kuusi ja paikka oli mennyt kuudelta kiinni. Tunnin verran pyörimme kaduilla, mutta päätimme sitten lähteä takaisin Portlandiin ennen pimeää. Tuntuu kyllä mahtavalta olla jälleen pohjoisella pallonpuoliskolla, kun Portlandissa tulee pimeä vasta puoli yhdeksän jälkeen, kun etelässä joutui tottumaan pimeän tuloon viiden aikoihin.  

Koitimme Portlandissa myös julkisia kulkuvälineitä. Olisi tosin kannattanut lukea etukäteen, että maksettaessa tulee olla tasaraha. Kerkesimme innoissamme syöttämään automaattiin rahaa siinä toivossa, että saisimme setelirahan vaihdossa, mutta koneen syötyä rahamme löi kuski liput käteen ja sanoi, ”ettei sieltä saa vaihtorahaa, sori”. Menetys ei ollut kuitenkaan suuri, joten se ei menoa haitannut. Oli hienoa huomata, että suuressa kaupungissa toimii niinkin hyvin julkinen liikenne ja vielä edullisesti. Päivä kului erilaisia kauppoja kierrellessä ja keskustaa tutkiessa. Tuli tuttu olo kun muiden kauppojen joukossa oli jotain tuttuakin, H & M. Samat tuotteet kuin kotonakin, mutta eurohinnat käännettynä käytännössä suoraan dollareiksi, eli siis halpaa. Niin ja jos joku ei tiedä, Yhdysvalloissa hintaan lisätään yleensä vielä myyntivero, eli lapussa oleva hinta ei välttämättä ole se, minkä tuotteesta joutuu maksamaan. Kyse on kuitenkin vain muutamasta prosentista, mutta se saattaa silti yllättää. Onneksi Oregonissa tätä veroa ei kuitenkaan ole, joten jos pitää shoppailusta, on Oregon ja varsinkin Portland ihan varteenotettava vaihtoehto.

Pitkän keskustan tutkimisen jälkeen päivämme ei suinkaan päättynyt, vaan me olimme porukalla matkalla jalkapallopeliin. Emme ole suuria jalkapallon ystäviä, mutta tähän meidät puhuttiin ympäri, sillä perusteella, että olisi hölmöä ajaa useita satoja maileja vieraspeliin, jos ei ole nähnyt kotipeliä. Jalkapallo on yllättävän iso asia ainakin Portlandissa, sillä otteluun mentäessä jopa poliisi kommentoi olevansa kateellinen, kun pääsemme peliin ja iso peli olikin tiedossa. Portland Timbers pelasi Los Angeles Galaxya vastaan, mikä on liigan paras joukkue ja jolla ei ole tappiota 14 otteluun. Lisäksi joukkeessa pelaa niinkin tuntematon pelaaja kuin David Beckham.

Ottelu oli meille molemmille ensimmäinen livenä koettu jalkapallo-ottelu ja täytyy sanoa, että kokemus oli todellakin positiivinen. Tunnelma oli katossa koko ottelun ajan. Meille annettiin monisteet, josta saatoimme seurata kannatuslauluja ja laulaa mukana koko ottelun kestäneen yhteislaulusession kappaleita. Meidän katsomossa kukaan ei istunut, vaan kaikki seisoivat ja olivat lähes hurmoshenkisesti mukana ottelussa. Beckhamille buuattiin vakuuttavasti, eikä mies saanutkaan mitään aikaiseksi kentällä. Tuomarin vihellettyä pilliin oli meteli ja riemu katsomoissa jotain aivan uskomatonta. Portlandin joukkue voitti liigaykkösen komeasti luvuin 3-0 ja meno oli sen mukaista. Voittojuhliinhan siitä oli sitten pakko lähteä. Loppuilta kuluikin laitakaupungin kuppiloissa tutustuen jenkkilän omituisiin baarituotteisiin kuten jellyshotteihin, missä alkoholia on sekoitettu hyytelön sekaan ja hyytelö nautitaan lusikalla pieninä shottiannoksina.

Portland oli kuitenkin kaikesta hurmiosta huolimatta jätettävä taakse ja suunnattava toista jalkapallo-otteluamme kohti, eli San Josea. Saimme automatkalle mukaamme Cassyn, joten ei tarvinnut ihan kahdestaan ajaa pitkää matkaa takaisin San Franciscon alueelle. Edelliskerrasta viisaampina tajusimme jakaa ajomatkan kahteen osaan ja samalla pääsimme testaamaan isompaa roadtrippiämme varten ostamamme teltan. Ajoimme hiukan pidemmän reitin kautta, sillä kävimme tarkastamassa Keski-Oregonissa sijaitsevan Redmondin (ja vierailemassa Cassyn äidin luona) sekä Oregonin kuivemmat aavikkomaisemat. Leffabongailu jatkui, sillä ajoimme paikkojen ohi, missä oli kuvattu aikoinaan Postman-elokuvaa.

Yö vietettiin Crater Lake -kansallispuistossa, pienen joen vieressä. Lähistöllä oli myös nähtävää, sillä luonto oli muokannut laavavirroillaan maanalaisen joen, joka kulki laavakanavia pitkin. Samalla bongasimme myös pienen käärmeen ja peuran. Hyvin nukutun yön jälkeen totesimme teltan olevan pätevä ja riittävän suuri kolmelle, joten tulemme todennäköisesti tutustumaan leireily elämään jatkossakin. Yksi yö hyvin alkeellisessa leirinnässä kustansi vain US $ 10 / auto, joten edullista yöpyminen tulee todennäköisesti olemaan muuallakin, pysyypähän budjettikin asetetuissa rajoissa.

Kalifornian puolelle päästyämme kahden päivän roadtrippimme huipentui Redwood-kansallispuistoon, jossa kasvaa maailman korkeimpia puita. Pääsimme US $ 5 maksusta ajamaan jopa yhden puun läpi laiva-autollamme! Uskomattoman upeaa metsää ja puut ovat kansallispuistossa tosiaan vähän eri luokkaa kun kotimaiset männyt. Toinen uusi ja odotettu kokemus oli perinteisessä amerikkalaistyylisessä dinerissa käyminen. Talon erikoisuus olisi ollut Tsunami-purilainen, johon liittyi myös kilpailu. Jos kykenet syömään viiden pihvin purilaisen lisukkeineen ja tupla-annoksen ranskalaisia sekä leivitettyjä jalopenoja vähän alle 14 minuutin, oli ateria ilmainen. Emme kuitenkaan osallistuneet kisaan, sillä jo pelkkä ajatus rasva-aterian äkillisestä ahtamisesta aiheutti puistatuksia. Viisi ihmistä on kuitenkin kisasta selvinnyt voittajina, yrittäjien määrää voidaan vain arvailla.

Seuraava yö vietettiin taas teltassa, tällä kertaa omakotitalon takapihalla. Olimme Berkeleyssä, San Franciscon itäpuolella, kasaamassa porukkaa seuraavan päivän jalkapallopeliin. San Joseen päästyämme saimme tapaamispaikkana olleesta urheiluravintolasta osittaisen poliisisaattueenkin! Onhan 200 vihreisiin pukeutuneen ihmisen liikkuva laulukuoro toki sen arvoinen. Meitä varoiteltiin, että paikallisen joukkueen fanit voivat olla vihamielisiä ja viedä vierasjoukkueen fanitavaroita ja olla aggressiivisia, mutta emme onneksi mitään sellaista joutuneet kokemaan. Kaikkeen oli kuitenkin varauduttu ja turvajärjestelyt olivat yllättävän suuret, sillä Timbers-kannattajat jopa istutettiin mahdollisimman kauas kotijoukkueen kannattajista. Edellisessä ottelussa tutuksi tulleita lauluja toisteltiin, jopa niinkin äänekkäästi, että 200 ihmistä piti enemmän meteliä kuin koko muu areena yhteensä. Sääli, että huutosakkimme ei kyennyt siivittämään Portland Timbersin kuin tasapeliin, mutta meille tuli taas arvokas kokemus. Harvoin pääsee kokemaan jalkapallo huumaa katsomossa rummuttajan vieressä ja marssimaan jonossa vieraassa kaupungissa, täysin vieraiden ihmisten kanssa poliisin pysäyttäessä liikenteen jalkapallofanien vuoksi. WE ARE THE TIMBERS ARMY!