Kwai me a river

Heti alkuun täytyy kiittää Hanzoa mahtavista puujalkavitseistä ja samoiten tämän tekstin otsikosta.

Viihdyimme Kanchanaburissa kaksi yötä. Paikkana se oli Bangkokia paljon rauhallisempi, mutta senhän saattoi jo arvatakin, sillä kaupungissa on vain noin 40 000 asukasta. Kanchanaburi sijaitsee 130 km Bangkokista länteen. Matka toisessa luokassa paikallisella bussilla 99 bahtia ja kesti noin kolme tuntia. Onneksi bussissa oli ilmastointi.

Perillä luoksemme saapui välittömästi muutama herra, jotka kyselivät minne olimme menossa. Suhtauduimme näihin miehiin epäilevästi Bangkokin kokemuksien jälkeen, mutta kun sopivasta hinnasta päästiin sopimukseen hyppäsimme kuitenkin katetun avolavataksin kyytiin. Löysimme sopivan majapaikan keskustan länsipuolelta läheltä jokea. Yövyimme kahdessa erillisessä huoneessa, koska heillä ei ollut tarjota meille isompaa kolmen hengen huonetta. Huoneissa vilisteli hämähäkkien ja muurahaisten lisäksi muutama pieni gekko sekä muutamia muita tuntemattomaksi jääneitä ötököitä. Oli aika testata hyttysverkkoa siis. Molemmissa huoneissa oli kuitenkin omat WC:t ja suihkut, joista ei kuitenkaan tullut lämmintä vettä. Seuraavana päivänä pyysimme päästä joenvarren kelluviin majoihin ja meille järjestyi ehkä tätä reissua ajatellen jopa hieman liian pramea majoitus. Huoneessa oli lämminvesisuihku, tv ja jääkaappi(!), ilmastointi ja terassi suoralla näkymällä Kwai-joelle. Hinta oli kolmelle jaettuna kuitenkin suurin piirtein sama kuin keskimääräinen hostellihuoneen hinta Bangkokissa. Nukuimme onnellisesti kaikki vierekkäin huoneen isolla ja melkein pehmeällä parisängyllä.

Näimme jo Bangkokissa kalahierontapaikan, mutta jätimme sen silloin väliin. Kanchanaburissa oli vastaava laitos ja hinta oli huokeampi Bangkokiin verrattuna, joten päätimme kokeilla mielenkiintoiselta näyttävää "hierontaa". Kalahieronnassa jalat upotetaan altaaseen, joka on täynnä pieniä "doctor fish" -kaloja. Kalat näykkivät iholta kuollutta solukkoa, puhdistavat huokosia ja samalla vilkastuttavat verenkiertoa, pehmentävät ihoa ja rentouttavat mieltä. Täytyy sanoa ettei ole pitkään aikaan olleet päkiät näin pehmeät! Hoito oli jännittävä yhdistelmä kutitusta ja näykintää, joka kuitenkaan ei tuntunut epämukavalta. Samalla tuli treenattua hymylihaksia. Hanzolla tosin saattaa olla eriävä mielipide. :)

Suuri osa matkailijoista saapuu Kanchanaburiin nähdäkseen Kwai-joen sillan, joka on tullut tutuksi saman nimisestä kirjasta ja myöhemmin myös elokuvasta. Toisen maailmansodan aikana Kanchanaburi tuli tunnetuksi kuoleman rautatien lähtöpisteenä. Se oli 400 km pitkä ja kulki  vaikeiden vuoristoviidakkojen halki. Normaalisti radan rakentamiseen olisi kulunut viisi vuotta, mutta sotavangit joutuivat uurastamaan rautatien 16 kuukaudessa. Yli 60 000 sotavankia ja 100 000 pakkotyöläistä kuoli rautatien rakennustöissä. Suurimmat kuolemaa aiheuttaneet tekijät olivat kidutus, aliravitsemus ja taudit. Osa vangeista on haudattu Kanchanaburin War Cemeterylle, jolla lepää lähes 7000 liittoutuneiden sotilasta. Hautausmaa oli hiljentävä näky hautakivineen ja muistomerkkeineen.

Kanchanaburi tuntui Bangkokin sykkeen jälkeen varsin rauhoittavalta paikalta, mutta tekemistä kaupungin länsiosassa ei juurikaan ollut. Kwai-jokeenkaan ei uimaan uskaltauduttu, sillä virtaus oli voimakas ja terassimme ohi lipui milloin mitäkin. Kaupungin ulkopuolella on luonnonsuojelualueita, vesiputouksia, lepakkoluolia ja viidakkoa, mutta ne jäivät tällä kertaa väliin ja jatkoimme matkaa.

Kanchanaburin jälkeen suuntaamme 750 km kohti Pohjois-Thaimaan hieman lauhkeampaa ilmastoa
 ja Chiang Mai'ta. Vauhtia joudutaan hakemaan Bangkokin kautta, sillä Kanchanaburin liikenneyhteydet ovat varsin rajoitetut, ainakin haluamaamme suuntaan. Valitsimme kulkuvälineeksi yöbussin, koska siinä säästää samalla yhden yön majoituksen. Matka kestää kevyet 9 tuntia eli suurin piirtein saman verran kuin lento Helsingistä Bangkokiin.

Matka jatkuu Bangkokista

Nyt ollaan saatu Hanzo kuukaudeksi mukaan matkaan ja on aika siirtyä eteenpäin. Bangkokista jää päällimmäisenä mieleen erittäin kuumankostea ilmasto (Bangkok on maailman kuumin pääkaupunki), huutelevat tuktuk-kuskit, suuret kultakoristeiset temppelit, jokiranta ja ruokatorit, katukauppiaat sekä erittäin epäjärjestelmällisen tuntuinen liikenne. Kaksikaistaisella tiellä ajetaan poikkeuksetta vähintään neljää kaistaa, nopeudet ovat suuria ja ohitukset vaarallisen näköisiä. Silti ainut "kolari" jota olemme todistaneet oli kun skootterikuski kiilautui liian ahtaassa paikassa rotvallin reunaan ja kaatui. Onneksi naiselle ei näyttänyt käyvän mitään ja takana ilman kypärää istunut lapsikin selvisi säikähdyksellä.

Joki on todellakin Bangkokin pelastus. Joella kulkevat laivat ovat osa kaupungin julkista liikennettä, Laivalla pääsee hetkeksi pakoon kaupungin polttavaa kuumuutta ja saa samalla nauttia kauniista maisemista. Maksoimme laivalta ostettavasta lipusta 14 bahtia, mutta lipun hinta vaihtelee reitin sekä matkan pituuden mukaan. Meidän Bangkok-kokemuksemme on lähinnä keskittynyt lähelle jokea, koska jokivarsikin tarjoaa tarpeeksi nähtävää kolmen päivän matkalle, emmekä vierailleet lainkaan keskustan pilvenpiirtäjäalueilla.

Mitä sitten Bangkokissa näimme? Kuuluisista nähtävyyksistä Kultaisen vuoren - Golden Mountainin. Se on keskelle kaupunkia ja suurta temppelialuetta tuhannen tiikkipuupilarin päälle rakennettu "vuori". Kolmannella yrityksellä jyrkkä kukkula saatiin valmiiksi ja päälle rakennettua buddhalainen temppeli, jonka koko katto on kullattu. Temppelille pääsee kävelemällä satoja matalia portaita pitkin kukkulan kupeita. Kuumana päivänä temppelille pääsy tuntui pieneltä urakalta, mutta näkymät temppelistä olivat kyllä sen arvoisia. Bangkokissa temppeleitä riittää, joten niistä moni onkin myös nähtävyys. Wat Phra Kaew ja Suuri Palatsi sijaitsevat vierekkäin ja ovat Bangkokin vapaudenpatsas. Ihmismassat, jotka alueelle tulivat olivat valtavia ja kuljimme muiden joukossa. Pääsylippu oli vain turhan tyyris meidän budjetille (350 bahtia/hlö), joten tyydyimme katselemaan aluetta vain hyvin ulkopuolisesti. Sisällä olisi ollut muun muassa pieni smaragdinen Buddha, jonka arvo Thaimaan buddhisteille on mittaamaton. Khao San road on myös nähtävyydeksi laskettava alue. Se kuhisee ihmisiä, pääsääntöisesti nuoria matkaajia, jotka tulevat alueelle edullisuuden vuoksi. Niin ja juhlien tietysti. Khao San on loistava paikka juhlia ja tavata muita ihmisiä, mutta se on myös meluisa ja hyväuskoisia turisteja yritetään höynäytettää jatkuvasti.

Huijausyrityksiin tai huijarituktuk-kuskien kätyreihin törmäsi harmittavan usein. Toisena päivänä lähdimme erään tuktuk-kuljettajan kyytiin, kun ei ollut muutakaan suunnitelmaa ja kävimme eräässä temppelissä minne halusimme, mutta sen jälkeen jouduimme vasten tahtoamme käymään myös erään räätälin luona ja matkatoimistossa, koska liikkeet maksavat tuktuk-kuskeille heidän tuomistaan ihmisistä riippumatta siitä ostavatko he mitään vai ei. Siinä vaiheessa annoimme kuskille rahat käteen ja jatkoimme matkaa kävellen. Tuktukista pystyy kyllä seuraamaan hyvin maisemia ja liikenteen hulluutta, mutta sen kyydissä saa myös kaikki kaupungin saasteet suoraan naamalleen. Turisitinähtävyyksien luona näki myös ihmisiä, jotka väittivät, että paikka on suljettu ja yrittivät näin houkutella ennemmin tuktuk-ajelulle.

Päiväbudjetti koko matkalle on 30 e / päivä, mutta Bangkokissa kului majoituksineen keskimäärin noin 13 e / päivä. Emme tosin ole istuneet koko aikaa tuopin ääressä tai shoppailleet kovinkaan paljoa. Katumyyjältä saa ison nuudeliannoksen ja kevätkääryleen hintaan 35 bahtia (n. 90 senttiä), joten rahaa ei pahemmin kulu vaikka yrittäisikin. Iso olut on yleensä 0,63 l ja maksaa kaupassa 49 bahtia eli reilun euron.

Bangkok oli mukava kokemus, mutta tahdoimme lähteä jonnekin rauhallisempaan paikkaan. Mondon Thaimaa-kirjaa apuna käyttäen päätimme toiseksi kohteeksemme Kanchanaburin, joka on pieni kaupunki 130 km:n päässä Bangkokista. Kirjassa mainittiin kaupungin sijaitsevan kahden joen suistossa vihreänä, vehreänä ja lähistöllä olisi sokeritoppavuoriakin. Se kuvaus riitti meille.
Pois lähtiessä oli haastetta löytää taxi kuljettamaan meidät Bangkokin eteläiselle bussiasemalle, jolta useat bussit lähtevät muihin lähialueen kaupunkeihin. Ensimmäinen kadulla huuteleva kuski väitti, että asemalle on yli 40 km ja että mittaria ei voi laittaa päälle kun menee Bangkokin ulkopuolelle. Edellisenä päivänä olimme kuitenkin lukeneet oppaasta, että asemalle on vajaa 15 km. Etsintä siis jatkui. Seuraava kuljettaja suostui viemään meidät asemalle ja hypättiin kyytiin. Kuljettaja ei kuitenkaan suostunut laittamaan mittaria päälle väittelyn jälkeenkään, vaan halusi 200 bahtia matkasta ja väitti että mittarin kanssa matka maksaisi 400 bahtia. Hyppäsimme ulos 50 metrin matkan jälkeen. Kolmas kuljettaja laittoi automaattisesti mittarin päälle (lähtötaksa 35 bahtia) ja jutteli niitä näitä koko matkan. Lopullinen hinta taksimatkalle oli 93 bahtia, mutta annoimme 120 bahtia, koska kuljettaja oli niin ystävällinen ja avulias.

Next stop Bangkok

Vihdoinkin harras odotus loppui ja matka pääsi starttaamaan Helsingin lähes -30 asteen lukemista. Reilun yhdeksän tunnin yölennon (ja huonosti nukutun yön) jälkeen saavuimme Bangkokin +34 asteen helteeseen. Kuumuus ja kosteus iskivät päin kasvoja heti koneesta ulos astuttua. Kaikesta huolimatta olo oli mahtava. Lentokoneessa täytetään maahantulokaavake, jossa kysytään perustietoja, kuten vierailun syy ja maassaoloaika. Suunnitelmamme ovat vielä hieman auki ja jätimme maastapoistumispäivän avoimeksi. Rajatarkastus hieman jännitti, koska viisumeita meillä ei ole, mutta kaikki sujui kuitenkin ongelmitta.

Lentolippumme hankimme syksyllä suoraan Oneworld-allianssin kautta, koska totesimme vierailtavien maanosien määrään perustuvan lippuhinnoittelun suunnittelemallemme reitille halvimmaksi vaihtoehdoksi. Hintaa kaikille lennoille tuli noin kolme ja puoli tonnia. Allianssin kautta lentoja varatessa kannattaa ottaa huomioon, että netistä varatessa ainoa maksuväline on luottokortti. Opiskelijoina luottoraja ei tietysti ollut aivan täysin riittävä, joten liput täytyi käydä maksamassa Finnairin pisteellä Helsinki-Vantaalla (kiitos tästä Hanzolle), missä liput pystyi lunastamaan myös pankkikortilla tai suoraan käteisellä. Seuraava lentomme on vasta toukokuun puolen välin jälkeen Jakartalta Indonesiasta Australian Sydneyyn, joten täällä Kaakkois-Aasiassa olisi tarkoitus viettää kolmisen kuukautta ihmetellen ja hämmästellen. Tarkkoja suunnitelmia ei ole laadittu vaan kuljetaan enemmän fiilispohjalta, mutta tarkoituksena olisi käydä Thaimaan lisäksi ainakin Laosissa, Kambodzassa, Vietnamissa ja Indonesiassa. Malesiassa poiketaan mikäli aikaa jää.

Ensivaikutelma Bangkokista on hieman hämmentävä. Upeiden uusien pilvenpiirtäjien katveeseen on jäänyt useita ränsistyneitä mökkikyliä, ilma on raskasta hengittää varsinkin näin kuumalla, tuktuk-miehet ja taxikuskit huutelevat muutaman metrin välein ja liikenne on lähes kaaoottisen tuntuista Suomen rauhallisuuden jälkeen. Majapaikkamme on aivan kuuluisan reppureissaajakadun Khao San Roadin vieressä, missä ihmispaljous tuli vastaan kuin seinä. Khao San Roadilta löytää varmasti jotain pientä ostettavaa, edullista ruokaa ja kenties Bangkokin halvimman majoituksen, mutta autenttista thaikulttuuria siellä ei varmasti näe, vaan katu kuhisee turisteja ja heistä hyötymään pyrkiviä kauppiaita. Hintataso meidätkin tänne johdatti, yöpymisen saa alle neljällä eurolla. Huone tosin on sen mukainen: ahdas, ränsistynyt ja ankea. Huoneessa on ainoastaan pöytä ja betoniakin kovemmalla patjalla varustettu sänky, tuuletin kuitenkin löytyy. Suihku on kiinnitettynä seinään vessan oven takana ja ensimmäiset ötökät tulivat vastaan jo ulko-ovella. Onneksi ei ollut kuitenkaan torakoita. Toisaalta eipä tänne tultu huoneessa oleilemaan, joten tällä mennään.

Alkusanat

Kaksi vuotta töitä ja vaihtelevan tiukkaa säästämistä opiskelujen ohella takana. Nyt, valmistumisen jälkeen, tuntuu sopivalta hetkeltä lähteä maailmalle tuulettumaan ennen työelämään siirtymistä. Ajatus pidemmästä matkustusrupeamasta on kutkutellut mieltä jo useamman vuoden ajan, mutta kaksi vuotta sitten Suomen ankeaa loskailmaa katsellessa ja kouluun jälleen eräänä iloisena maanantaiaamuna raahautuessa syntyi vihdoin päätös. Elämä on pienistä valinnoista kiinni. Mistään ei ole erityisemmin tarvinnut tätä matkaa ajatellen luopua, mutta halu lähteä on ollut niin kova, että rahaa on laittanut ihan mielelläänkin ennemmin säästöön kuin viikonloppujen virvokkeisiin.

Enää yksi kokonainen päivä aikaa Suomen ihanassa pakkastalvessa. Torstaina 17.2.2011 on sitten lähtö. Minnekö? Matkalle Suomen talvea ja työelämää karkuun kohti itää, kunnes Helsinki tulee jälleen vastaan syyskuussa. Matka tulee toiveiden ja odotuksien mukaan olemaan yksi Suuri Seikkailu, sillä mukana on vain rinkat ja "tarvittava" määrä tavaraa seitsemän kuukauden matkalle. Todellisuus saattaa paljastaa kasvonsa odotuksien usvan takaa matkan aikana, mutta siitäkin huolimatta pyrimme fiilistelemään, tekemään faktaiskuja ja välittämään terveisiä tämän blogin kautta teille arvon ystävät, tutut ja tuntemattomat. Täällä tekin olette mukana matkalla. Otamme mielellämme vastaan kommentteja ja kuulumisia. Niihin reagoimme sitten viitseliäisyyden mukaan. (:

Unelma matkasta on elänyt jo vuosia, sen eteen on tehty riittävästi työtä ja nyt se on lähempänä kuin koskaan. Nyt on aika elää unelmaa.